Barcelona 2012

Espanja 3.-18.8.2012

Matkareitti:

  • Helsinki – Barcelona – Helsinki

Lentoyhtiö:

  • Finnair (arvio:****) (250e/hlö)

Majoitus:

  • Whotells Raval Apartment (4 makuuhuonetta, 2 kylppäriä suihkuilla, keittiö, olohuone, 10 sängyllä ja kahdella sohvalla). Viihtyisyys ***, esteettömyys **** (5600e/huoneisto/2vko)

Matkaryhmän koko:

  • 12 henkilöä (me + 2 avustajaa, Vivi + 5 kaveria, Pyry + avustaja)

Matkatavarat:

  • 2 sähköpyörätuolia, manuaalituoli ja suihkutuoli, joiden kyydissä oli matkatavarat.

Julkinen liikenne:

  • bussit ****
  • paikallisjuna -**
  • Funicular ****
  • metro ****

Sää:

  • lämpötila keskimäärin +25 (lämmintä ja kuumaa myös öisin, johtuen matkaseurasta;)

Nähtävyydet:

  • Rantaelämä
  • Uiminen meressä
  • Sagrada de la Familia
  • ja muut Gaudi-kohteet
  • Rambla – not really
  • Parc de la Ciutadella
  • Vanhassa kaupungissa harhailu
  • Seksimuseo
  • Absintti
  • MACBA – Museu d’Art Contemporaire de Barcelona
  • Picasso-museo
  • Miró-museo
  • Olympiastadion
  • Gràcian korttelijuhlat
  • Ravalin alue kotiympäristönä
  • Font Màgica -suihkulähdeshow
  • Tibidabo

Matkabudjetti:

  • n. 700 euroa/tyyppi

(*= selvittiin hengissä, **=seikkailuhenkiselle, ***=kelpaa, ****=vaativampaankin makuun, *****=loistava)

 

Lähdimme isolla porukalla viettämään Sailan (30v.) ja Vivin (20v.) synttäreitä kahdeksi viikoksi Barcelonaan. Vivi kavereineen lensi päivää aikaisemmin ja nuoruuden innolla yöpyi lentokentällä. Vanhukset (Saila, Sampo ja Pyry avustajineen) tulivat huoneiston varattuna päivänä. Vivi seurueineen oli päivä aikaan seikkaillut junilla. Vanhuksille kävi huonommin. Illan toiseksi viimeisellä junalla päädyttiin asemalle, jossa oli vain rullaportaat. Aseman henkilökunta olisi halunnut lähettää meidät vielä kauemmas menevään junaan. Me päätimme nousta rullaportaita maanpinnalle. Tästä tulee miinus merkkinen arvio paikallisjunista. Esteettömät asemat oli kyllä merkitty karttaan, mutta sen tulkitsemisessa kannattaa olla tarkka: mitkä ovat metroja mitkä junia. Metrot kyllä toimivat, mutta esteettömiä juna-asemia on vähemmän.

Avustajille tuli melkoinen hiki jumpatessa tyhjät sähköpyörätuolit rullaportaissa ylös ja äijät suihkutuoleissa tahi manuaaleissa turvallisesti ylös. Matka ei alkanut kovin hyvin, mutta meno parani päivä päivältä.

Kävelimme lopun matkaa asunnolle, jossa juuri ja juuri saimme muun seurueen heräämään ovea avaamaan. Asuntomme tuntui sijaitsevan melko rauhattomalla alueella. Sailaa ympäristö lähes pelotti ensimmäisenä yönä. Muina öinä (absinteissa pyöriessä) ympäristö tuntui jo melko kodikkaalta.

Elokuussa kuuma Barcelona antaa parhaat puolensa. Rannat ovat täynnä ihmisiä nauttimassa auringosta. Muutamalta kohdalta pääsee myös invat helposti veteen rakennettuja lankkuja pitkin ja joissain on myös avustusta tarjolla. Saila yritti kerran hukkua, mutta epäonnistui. Sampo viihtyi rannalla, jossa oli paljon vähäpukeisia tai alastomia ihmisiä.

Teimme pitkiä kävelyretkiä ja katsastimme kaikki Gaudin tunnetut ja muutaman vähemmän tunnetunkin rakennuksen. Parasta Gaudia on Sagrada de la Familia. Pyörätuolilla kulkeva pääsee alueelle ja museoon ilmaiseksi ja jonojen ohi saattajan kanssa.

Asuimme siis Ravalissa, joka on ollut todella huonomaineista aluetta. Ramblasta etelään sijaitsevalta puolelta jouduimme lähes aina rantaan tai vanhaan kaupunkiin suunnatessa menemään siis Ramblan läpi. Kesken kuumimman turistikauden se oli ahdistavaa. Laukut ja rahat pysyivät kaikesta huolimatta tallessa. Parasta Ramblan reunalla oli ruokakauppa, josta haimme eväät ja halvat viinit. Parin euron viineillä illat kämpillä olivat välillä riehakkaita ja synttäritunnelmaa löytyi.

 Kuumuutta pääsi pakoon museoihin. Tosin me rakastamme kuumaa niin paljon, että vilkaisimme vain museot. Picasso museoon pääsimme ilmaiseksi, kun oli kuukauden ensimmäinen sunnuntai. Jonot olivat valtaisat, mutta pyörätuolit ja avustajat pääsivät taas ohi. Picasso ei ole meidän mieleen. Miró-museo on hieman hintavampi, mutta hauskempi. Parasta Fundacion Joan Mirón näyttelyssä oli sokkeloinen kattoterassi veistoksineen. Sokkelon saloissa nautimme hieman sangriaa, jotta ymmärtäisimme paremmin – ei auttanut. Dalín taiteeseen ihastuimme Figueresissa (Road trip Euroopassa). Barcelonan Dalí museo on ryöväämistä. Avustajakaan ei päässyt ilmaiseksi ja näyttely oli laiha. Kevyempänä museona koitimme seksimuseota. Etuovesta sinne ei päässyt, mutta henkilökunta auttoi sisään takaoven kautta. Eipä ollut kummoinen kokemus. Ulkona rannoilla oli enemmän paljasta pintaa. Majapaikkamme vieressä oli kuuluisa nykytaiteen museo, mutta meille riitti ihastelu ulkoapäin – kuten monille nuorille skeittaajille.

Puolivahingossa päädyimme harhailemaan Gràcian korttelijuhliin. Mikä sattuma, että ne olivat lomamme aikana. Kortteleita oli koristeltu mitä erikoisimmin. Kaduilla myytiin juomia ja ruokia ja illalla kortteleissa oli jos jonkinmoisia musiikkiesityksiä. Kesken päivän meni ohitsemme iso kulkue suurine nukkeineen. Ihmistungos ja aseiden paukuttelu sai Sailan lähes paniikkiin.

Tuulen varjo -kirjan innoittamana lähdimme yhdeksi päiväksi Tibidaboon bussilla. Vuorelle pääsisi myös vanhoilla junilla, mutta ne eivät ole esteettömiä. Tibidabossa on suuri korkea kirkko, jonka kattotasanteilta on mahtavat näkymät koko Barcelonan ylle. Vuorella on myös vanha huvipuisto, mutta me vanhukset jätimme sen väliin.

Lähes jo kaiken Barcelonassa kokeilleina ja kokeneina suosittelisin seuraavaa: kävellä Paralelille, shoppailla härkätaisteluareenaan tehdyssä ostoskeskuksessa ja ottaa bussi Miró-museolle. Näyttelyn jälkeen on hieno kävellä kuuluisaa Montjüicin kukkulaa alas ja pysähtyä olympiastadionille kummastelemaan ja kahville. Lopulta alhaalla olet sopivasti Font Màgica -suihkulähdeshown alkaessa. Ihastu show’sta ja Queenista. Sen jälkeen voi vaikka soljua Barcelonan yöelämään, josta emme paljoa tiedä… tai mennä lähibaariin absintille.

Barcelonaa ei voi kuin suositella aina ja kaikille!