Singapore ja Australia 2012

Singapore ja Australia 9.2.-5.3.2012

Lentoreitti:

  • Helsinki – Singapore (välipysähdys 3 päivää) – Brisbane, paluu Singapore – Helsinki

Lentoyhtiö:

  • Finnair (arvio *****) (600e/hlö), Etihad (arvio **) (300e/hlö)

Laivareitti ja -yhtiö:

  • Brisbane – Airlie Beach – Cairns – Darwin – Bali – Singapore Royal Caribbeanin Rhapsody of the Seas -laivalla (arvio *****). (n.900e/hlö)

Majoitus:

  • Spring Hill Central Apartments -huoneistohotelli Brisbanessa. Viihtyisyys ***, esteettömyys **** (100e/yö/huoneisto kuudelle)
  • Cultural Hotel Singapore (Formerly Cityhub Hotel) Singaporessa kumpaankin suuntaan viivyttäessä pari yötä. Viihtyisyys **, esteettömyys *** (75/yö/2hh)

Matkaryhmän koko:

  • 6 henkilöä (me, 2 Sampon avustajaa, Sailan äiti ja hänen miesystävä)

Julkinen liikenne:

  • junat **** (Brisbane)
  • bussi **** (Brisbane)
  • metro **** (Singapore)

Sää:

  • trooppinen, keskimäärin +27 (vain illat olivat viileitä Brisbanessa ja risteilijän sisätiloissa).

Nähtävyydet:

  • Birsbane:

– Kaupunki
– Botanical Gadens
– Roma Street Parkland
– Koalat ja kengurut Lone Pine Koala Sanctuaryssa
– reilu meininki
– Chinatown

  • Singapore:

– Singapore flyer -maailmanpyörä
– Sri Veeramakaliamman –temppeli
– Apinat MacRitchie Reservoir Parkissa
– Singapore Zoo päivällä ja yöllä
– Singaporen keskusta alue
– Merlion

  • Airlie Beachin uima-allas alue
  • Cairnsissa Kurandan sademetsä ja vesiputous
  • Darwinin keskusta ja juopuneet aboriginaalit
  • Balin satama

Matkabudjetti:

  • n. 2200 euroa/tyyppi

(*= selvittiin hengissä, **=seikkailuhenkiselle, ***=kelpaa, ****=vaativampaankin makuun, *****=loistava)

Matka alkoi jännittävästi, kun Sampon täytyi teettää tunnissa pikapassi Pasilassa. Singaporeen lennettäessä passin nimittäin täytyy olla voimassa vähintään puoli vuotta matkasta. Sampon passi oli pari viikkoa vajaan tästä voimassa. Menimme lähtöselvitykseen rauhakseltaan, mutta typerästi niin, että kentän pikapassitoimisto oli mennyt 10 min aiemmin kiinni. Ei auttanut kuin ottaa taksi kohti Pasilaa. Sampo ja avustajat lähtivät passin hakuun ja me muut jännitimme kentällä, onnistuuko homma lainkaan. Finnair kyllä tarjosi meille mahdollisuuden lähteä seuraavana päivänä, koska olimme niin erikoistapaus. Tosin tarjoukseen ei tarvinnut tarttua, kun pojat onnistuivat mahdottomassa tehtävässä. Kiitokset ripeän kuskin, joustavan poliisin ja hermot pitäneiden avustajien. Myös passikuvat saatiin teetettyä Pasilan rautatieaseman kopissa avustajan sylissä ja lennolle ehdittiin.

Singapore sulatti sydämemme heti ja sähkärin elektroniikan. Lämpötilan muutos helmikuussa niin nopeasti kostutti elektroniikan ja tuolia täytyi työntää ensimmäinen ilta pitkin katuja. Hiki tuli avustajan otsalle. Onneksi pelkkä kuivatus riitti asian korjaamiseen ja seuraavana päivänä olimme jo täyttä häkää pyörimässä kaupungilla.

Majoituimme intialaisella alueella ja hotellimmekin oli sen mukainen. Tilava, likainen ja haiseva huone, mutta esteetön ja suihkulla. Aamupala sisältyi hintaan, mutta sitä söi vain rohkeimmat, koska se oli hyvin intilailainen, jota kaikki kotimaastaan tulleet kävivät sörkkimässä sormin. Kadut oli hotellin ympärillä kapeita ja korkeilla rotvalleilla varustettuja. Kun ympäristön oppi, muisti milloin pitää kiertää talojen takapihojen kautta. Muuten Singaporen keskusta oli aivan mahtavan esteetön. Helpointa olikin löytää esteetön reitti metrolle ja mennä metrolla mihin vaan.

Ensimmäisinä päivinä tutustuimme intialaiseen kaupungin osaan ja maailman isoimpaan maailmanpyörään.

Jatkolento Brisbaneen tehtiin Etihadin siivin. Se oli kokemus koulutus. Heti saavuttuamme Singaporeen selvitimme, että onhan jatkolento kunnossa. Meille vakuuteltiin kaiken olevan ok. Kaksi tuntia ennen kuin meidän oli tarkoitus mennä lentokentälle, he soittavat, että Sampon lääkärinlausunnot puuttuvat ja ettemme voi lentää. Nopea soitto Suomeen fysioterapeutille, joka kirjoitti ja lähetti lausunnon, että ottaa täyden vastuun Sampon lentokunnosta. Lentokentällä hienossa toimistossa sitten selviteltiin, mihin he olivat meidän paperit hukanneet… ja saimme luvan lentää pitkän väännön jälkeen. Ilmeisesti heillä ei ole aikaisemmin juurikaan hengitystuen kanssa lentäneitä ollut.

Brisbanessa kuumuus hyökkäsi päälle ihanasti. Junailimme itsemme keskustaan ja siitä ylämäkien ja alamäkien päätteeksi pääsimme huoneistolle. Avustajat hikoilivat taas tavaroita työntäessä. Tosin nyt sentään sähkäri toimi. Huoneisto oli hyvin varusteltu keittiöineen ja pesukoneineen. Siellä oli huoneita ja tilaa jokaiselle. Ulkona grillailimme parina päivänä. Ruuan ja kaiken muunkin hinta oli todella korkea Australiassa. Täten pihitravels kävi vain kerran ulkona syömässä. Muuten painelimme omien eväiden voimalla.

Rullailimme ylä ja alamäkiä Brisbanessa. Kaupunki rakentuu joen rannalle, jossa on vähän tasaisempaa. Joelta pääsee esteettömästi jokilauttojen kyytiin. Lautoilla pääsee kätevästi kaupunginosasta toiseen. Menimme tällaiselle lautalle huvikseen ja jäimme pois kivan puiston lähellä. Sinänsä kohde ei ollut niin mielenkiintoinen kuin lautalla ajelu ja kaupungin ihastelu vesiltä käsin.

Brisbanessa oli mahtavia vehreitä puistoja. Kasvien välissä oli isojen hämähäkkien seittejä. Iguaaneja oli lähes joka nurkalla kuin Suomessa puluja.

Paras retkemme Brisbanessa oli Lone Pine Koala Sanctuaryyn. Pääsimme sinne bussilla – lopulta. Ensimmäisenä päivänä odotimme matalalattiabussia toista tuntia. Sitten rohkenimme kysyä linjan kuskilta, milloin sellainen tulisi. Lopulta aika siltä päivältä itse kohteessa olisi kutistunut liikaa, joten kuskin kanssa sovittiin että seuraavana aamupäivänä kymmenen maissa linjan bussi on meitä varten matalalattia. Samoin kun halusimme pois puistosta, sovimme tietyn ajan iltapäivään, jolloin varmasti olisi matalalattia meitä noutamassa. Bussikuskien palvelualttius oli aivan uskomatonta verrattuna mihinkään muualla maailmassa saati Suomessa.

Lone Pine Koala Sanctuaryssa oli kaikkia paikallisia eläimiä häkeissä taikka vapaana. Sampo sai pidellä Koalaa sylissä. Tämä yksilö tosin kakkasi kiitokseksi Sampon syliin pari papanaa. Hienoa oli myös olla niityllä vapaiden emujen ja kenguruiden keskellä. Kengurut vähän katsoivat meitä pyörätuoleissa pitkään, mutta lopulta tulivat syömään kädestä.

Viikko mahtavassa ”G’Day mate”- ja ”no problem, man” meiningeistä siirryttiin kaupungin ulkopuolella sijaitsevaan satamaan. Invataksikuski oli kyllä vastakohta muille maansa miehille. Hän ei olisi halunnut ottaa kaikkia samaan kyytiin, vaikka autoimme auton pakkaamisessa. Hänen mielestään kahden olisi pitänyt ottaa oma pieni taksi lisäksi. Pihitravels ei kuitenkaan antanut periksi ja näytti kuinka mahduimme kaikki yhteen autoon. Naama nurinpäin kuski vei meidät satamaan, jossa risteilijä odotti meitä. Risteiljä oli lähtenyt Sidneystä päämääränä Singapore. Kun sopii Royal Carribeanin kanssa, saa matkan varrelta tulla kyytiin.

Risteily oli yhtä vaivatonta kuin Karibialla. Ruoka maistui usean kerran päivässä ja hytti oli tilava ja esteetön. Aika kului merillä kuntosalilla, uimassa, porealtaissa, auringossa ja korttia pelaten. Sää muuttui päivä päivältä trooppisemmaksi. Joka toinen päivä olimme jossain kohteessa ja näimme täten muita osia Australiasta. Tämä oli hyvin kätevää Australian kiertelyä meille invoille.

Airlie Beachillä olisi päässyt snorklaamaan tai sukeltamaan koralliriutoille. Meille riitti paikallinen uima-allas ja pikkukaupungin tunnelma.

Cairnsissa menimme omalle retkelle Kurandan sademetsään. Tilasimme invataksin ja menimme skyrail vaunuilla ylös vuorelle. Matkalla vaunuja piti vaihtaa pariin kertaan, mutta onneksi pysäkeillä ei ollut jonoja. Jokaisella pysäkillä oli myös mahdollisuus hortoilla sademetsässä esteettömästi. Hienointa oli nähdä vesiputous, joka tosin oli hieman kuiva tuohon vuodenaikaan. Itse vuorella ei ollut niinkään nähtävää. Siellä myytiin turisteille aboriginaalien tekemää taidetta, mutta eniten huolestutti tämän kansan fyysinen tila. Aboriginaalit hoippuivat sivukadulla kännissä.

Darwin oli myös melko pieni kaupunki. Keskusta oli hyvin pieni. Yritimme mennä eläintarhaan, mutta matka oli lopulta liian vaikea kävellen, joten käännyimme takaisin. Käännös tehtiin kreivin aikaan, koska seuraavaksi sade olisi yllättänyt meidät. Darwinissa oli myös jännä ranta-alue ja mukava puisto. Pois lähtiessä seurailimme aboriginaalien toilailuja puiston läheisyydessä.

Viimeinen risteilyn pysähdys ennen määränpäätä oli Bali. Tästä paratiisisaaresta jäi meille hyvin vähän käteen. Emme olleet selvittäneet etukäteen invataksia. Yritimme lähteä kävellen satamasta keskustaan, joka sijaitsi kai 3-10km päässä. Kuumuus sai meidät järkiin ja käännyimme takaisin. Moni tyrkytti meille kyytiä, mutta kukaan ei uskonut, ettemme voi vain matkustaa auton lavalla tai kikkailla itseämme pakettiautoon ilman pitkiä ramppeja. Matkaramppimme ei ihan tuohon riittänyt. Niinpä hengailimme vähän aikaa satama-alueella ja seurasimme elämää siinä. Teimme vähän kauppoja aidatun alueen takaa kurkottelevien myyjien kanssa. Sitten palasimme hyvin kiikkerällä lautalla takaisin emoaluksen luo. Tällä kertaa huomasi, että emme olleet jenkkilän ylivarovaisten viranomaisten alaisuudessa, koska saimme mennä sähkäreillä todella hurjille siirtymislautoille. Jonkun mielestä pelottavaa, mutta meistä vain jännittävää. Parasta oli, että sai sähkärillä liikkua aina kohteessa.

Rantauduimme siis Singaporeen lopullisesti. Miinus pisteitä laivayhtiölle tuli, ettei meille ollut järjestetty esteetöntä kyytiä pois satama-alueelta, jossa ei saanut kävellen kulkea. Edellisenä päivänä olimme kyllä pariin otteeseen kyydistä kyselleet, mutta lähdön hetkellä kenelläkään ei ollut asiasta vastuuta eikä tietoa. Parin tunnin odottelu paatin vieressä toi meille lopulta invataksin, jolla pääsimmekin hotellille asti ilman lisämaksua.

Leppoisan 12 päivän risteilyn jälkeen saimme vielä nauttia kuumasta ja kosteasta Singaporesta. Ihailimme ja rakastuimme Singaporen keskustaan. Se oli kaunis varsinkin yöllä valoineen ja tropiikissa tarkeni auringon laskettua. Kävimme Singapore Zoossa päivällä kiertelemässä ja yöllä kiertoajelulla. Kiertoajeluunkin pääsi sähkärillä, mutta näkymä oli vain toiselle puolelle ajoneuvoa. Pimeässä loistavat hyeenan silmät oli melkoinen näky. Parhaat elukat löytyi lopulta MacRitchie Reservoir Parkista. Luonnonsuojelualueella oli helppo kulkuisia reittejä pari kappaletta. Toinen meni järven rannalla ikään kuin laiturimainen tie. Siellä vastaan tuli villejä, mutta hyvin kesyjä pieniä apinoita. Ne tulivat vastaan juuri, kun kyseisellä reitillä olisi tarvinnut luiskaa pienen porrastasanteen ylitykseen. Moikkasimme apinoita ja käännyimme takaisin. Sitten rankkasade yllättikin juuri kun olimme saapumassa lähtöpisteeseen.

Suosittelemme vastaavanlaista kiertomatkaa kaikille elukoista kiinnostuneille ja leppoisasta meiningistä nauttiville maailmanmatkaajille.